Kaakkois-Suomen Viestikilta ry jatkaa sota-ajan viestiaiheista julkaisusarjaansa teoksella ”Viestisotaa Rukajävellä”. 14.Divisioonan viestitoiminta jatkosodan aikana 1941 – 1944. Kirja julkistettiin Mikkelissä 12.4.2017.

Kirjaa voi tilata hintaan 20,00 € + postikulut osoitteesta seppokiiski(at)msn.com.

Kuhmon ja Lieksan alueilta Rukajärvelle hyökkäävä 14. Divisioona (14.D) oli suoraan ylipäällikön alainen yhtymä. Koska sen ja Päämajan (PM) välillä ei ollut armeijakuntaporrasta eikä näin ollen armeijakunnan viestierikoisjoukkoja, oli Viestipataljoona 30 (VP 30) vahvennettu erikoispuhelinjoukkueella.
Laaja ryhmitysalue sitoi aluksi runsaasti viestivoimaa ja kuuluvuus PM:aan oli jo alkujaan heikko. Tilannetta pahensi rajaseudun harva ja huonokuntoinen kiinteä puhelinverkko. Päähyökkäyssuunnassa VP 30 rakensi yötä päivää runkoyhteyksiä 14.D:n rykmentteihin käyttäen alkuvaiheessa hyväksi vanhoja kiinteitä heikkokuntoisia rautayhteyksiä. Etenemisen aikana jalkaväki rakensi itse kenttäkaapeliyhteytensä.
Heinä- ja elokuussa 1941 aiheuttivat taistelevien rykmenttien selustassa raivonneet metsäpalot paljon vahinkoa johdinyhteyksille. Rukajärven alueelta toimivat partio-osastot tukeutuivat radioyhteyksiin. Kuuluvuus Päämajaan Mikkeliin oli jatkuvasti heikko, kunnes PM:n puhelinrakennusosasto III sai elokuussa valmiiksi kuparijohdon Repolaan saakka. PM:n puhelinyhteys oli varmistettu kaksisuuntaisella radioyhteydellä. Samoin 14.D:n esikunnan sekä jalkaväkirykmenttien JR 10:n, JR 31:n ja JR 52:n väliset lankayhteydet olivat varmistettu radioverkolla. 14. Divisioona eteni nopeasti kesällä 1941 aina Rukajärvelle ja edelleen Ontajoen tasalle. Joukot pysyivät näissä asemissa sodan loppuun asti ja aloittivat vasta syyskuussa 1944 vetäytymisen valtakunnanrajan taakse välirauhansopimuksen mukaisesti.